Kehoni on temppelini

img_0581-001

Tämä blogikirjoitus on jatkoa 21 päivää -postaukselle, vaikka toki sen voi lukea myös erillisenä kirjoituksena.

Toinen viikko New Year New Me -kurssilla keskittyi kehon huoltamiseen. Jokaiselle viikonpäivälle oli oma ayurvedinen itsehoitomenetelmänsä. Viikon aikana puhdistettiin kaikki viisi aistia. Maanantaina puhdistettiin kieli ja purskuteltiin suussa kookosöljyä, tiistaina puhdistettiin silmät kylmällä vedellä, keskiviikkona hierottiin koko kehon iho seesamiöljyllä, torstaina öljyttiin korvat oliiviöljyllä, perjantaina puhdistettiin nenäontelot neti-vesikannulla. Lisäksi lauantaina siivottiin ympäristöstä turhaa roinaa ja sunnuntaina puhdistettiin mieli tuijottamalla kynttilän liekkiä. Tämän harjoitteluviikon jälkeen on tarkoitus ottaa nämä puhdistusmenetelmät osaksi elämää.

Neti-kannua olen käyttänyt jo aikaisemminkin. Suolavedellä huuhtelu desinfioi ja kosteuttaa talvella helposti kuivuvia limakalvoja. Huomasin, että neti helpotti flunssan oireita selvästi. Oivalsin myös, että on ihan järkevää puhdistaa kieli. Onhan se ihan hölmöä, että pesee hampaansa aamuin illoin, muttei koskaan putsaa kieltään. Kehon ja hiusten öljyäminen tuntui myös ihanalta. Talvinen kuiva iho oikein imaisi öljyn itseensä ja blondattu ja värjätty tukkani joi vähintään desilitran öljyä. Ylipäätään teki hyvää antaa keholleen hetki aikaa. Niin kauan kun elän tätä elämää, on minulla velvollisuus hoitaa kehoani, ja toisaalta minulla on myös lupa nauttia kehostani. Kehoni on temppelini, jossa mieleni ja sieluni asuu. Haluan tietysti sielulleni hyväkuntoisen temppelin.

Niin kauan kun elän tätä elämää, on minulla velvollisuus hoitaa kehoani, ja toisaalta minulla on myös lupa nauttia kehostani.

Keho-viikolla tehtiin myös joogaharjoituksia. Tavoitteena oli aloittaa aamu dynaamisella joogalla. Koska menen joko aikaisin töihin tai vaihtoehtoisesti Nia-vauva herää aikaisin, tein harjoitukset päivällä. Oli ihana tehda netin välityksellä Laura Plumbin ohjaama harjoitus. Joogasta ihanan teki Lauran tapa omistaa harjoitus sydämelle, korkeimmalle voimalle, äitimaalle jne. Aurinkotervehdyksissä otan vastaan valoa ja annan sitä koko keholleni ja äitimaalle. Hengitän sisään pranaa, elämän energiaa, ja hengitän ulos pranaa. Olen täynnä elämää, valoa ja rakkautta. Oi että miten nautin harjoituksesta kun sillä on suurempi tarkoitus! Toki asanaharjoitus kehittää/huoltaa kehoani ja se on sen tarkoitus. Joogasta kuitenkin katoaa kaikki suorittaminen ja puskeminen, kun kyse on valosta ja rakkaudesta, eikä takareisien liikkuvuuden lisäämisestä. Laura myös hupsuttelee tunnillaan: navasanassa soudetaan venettä ja Laura lauleskelee vanhaa lastenlaulua, eteentaivutuksessa ravistellaan kehoa, huokaillaan ja päästetään irti tarpeettomasta jännityksestä. Joogan ei tarvitse olla vakavaa. Onneksi.

Kehoa olisi voinut myös huoltaa syömällä ayurvedisesti. Tämä ei omalta osaltani toteutunut erityisen hyvin. Viikon aikana tuli toteutettua yksi aamiainen, yksi ruoka ja yksi välipala Lauran ohjeiden mukaan. En kuitenkaan ole tästä mitenkään pahoillani. Meillä syödään kotona vegaanisesti ja riittävän terveellisesti. Voin ilolla ottaa ruokavalioomme ayurvedan puolelta uusia reseptejä sitä vauhtia kun se tuntuu luontevalta. Ruokaohjeet jäävät minulle tutkittavaksi kurssin jälkeenkin. Alkavalla ja kurssin viimeisellä viikolla keskitymme sydänkeskukseen. Nyt suljen netin, menen joogaterassillemme ja tuon kädet sydämelleni, taputan kevyesti sormenpäillä rintakehääni, sitten tuon kädet namaste-asentoon sydänkeskuksen eteen ja kuuntelen sydämeni ääntä. Lupaan arvostaa sitä henkistä, pyhää olentoa, joka minä olen. 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s