Olet vakio-ohjaajasi joogatunnilla. Teette tunnin päätteeksi silta-asentoa ja hän kertoo sinulle, että pakaroita ei sitten missään nimessä saa jännittää tässä liikkeessä. Ohjaajasi on oppinut omalta opettajaltaan, että pakara-aktivaatio taaksetaivutuksissa jumittaa selän. Lisäksi hän on huomannut sen omassa harjoituksessaan. Olet iloinen tärkeästä vinkistä. Seuraavalla viikolla ohjaajallasi onkin sijainen. Ei se sinua haittaa, sillä olet avoin ja ennakkoluuloton uusia ihmisiä ja kokemuksia kohtaan. Sijaisohjaaja kuitenkin ohjeistaa asioita ihan eri tavalla. Silta-asennossa pakarat pitää nimenomaan jännittää, jotta selkä olisi turvassa. Sijainen on oppinut tämän opettajalta, joka on kirjoittanut monta jooga-anatomiaopasta. Onko tuttua?
Koulutetut ja kokeneet joogaohjaajat opettavat tunneillaan aivan päinvastaisia asioita. Näin se vain on. Esimerkiksi eteentaivutuksissa selän pitää olla suorana, mutta joskus sitä saakin pyöristää. Joskus venytettävää lihasta pitää rentouttaa, joskus taas jännittää. Joskus kobrassa lavat pitää rutistaa yhteen, joskus taas tuoda tilaa lapojen väliin. Soturissa takajalan varpaiden pitää olla suoraan sivulle, mutta toisinaan etuviistoon. Tasapainoillessakin polvet pitää pehmentää, mutta silti polvi on vahvin täydessä ojennuksessa. Vähemmästäkin hämmentyy.
Samaan törmää joogaohjaaja käydessään peruskoulutusta täydentävillä kursseilla. Kurssin aikana tulee lähes aina olotila ”Apua, olen tehnyt kaiken väärin!”. Tämän lisäksi ohjaaja ei ole vain tehnyt itse väärin, vaan myös opettanut tunneillaan väärin. Sinne sitä sitten mennään omien asiakkaiden eteen hattu kourassa kertomaan, että olen nyt oppinut uutta ja tullut siihen tulokseen, että voisimme kokeilla tätä samaa vanhaa liikettä tällaisella ihan uudella fokuksella. Juuri tästä syystä haluan käydä paljon kursseilla ja lukea paljon joogakirjallisuutta. Haluan kyseenalaistaa osaamiseni aina uudelleen. Olen tullut lopputulokseen, että en oikeastaan tiedä kauheasti vielä mitään mistään. Opettelen päivittäin sietämään ristiriitaisuuksia ja epätietoisuutta. Lisäksi olen tullut tulokseen, että kaikki asennot tai niiden suoritustavat eivät sovi kaikkien kehoille. Joku hyötyy selän pyöreyttä korostavista eteentaivutuksista ja toisen on hyvä pyrkiä tekemään eteentaivutukset enemmän lonkista suoralla selällä. Haasteeksi muodostuukin isojen ryhmien opettaminen. Aina on valittava joku näkökulma, jota opettaa. Ei voi opettaa kovin montaa eri suoritustapaa samaan liikkeeseen varsinkaan reippailla virtaavilla tunneilla.
Jooga-asiakkaana tärkeintä on löytää opettaja, joka opettaa omalle keholle sopivalla tyylillä. Lisäksi pitää löytää joogan tyylisuunta, joka tukee omia tavoitteita. On tietysti hyvä käydä välillä eri ohjaajien tunneilla, jotta tulee kyseenalaistettua sekä omat että oman opettajan harjoitusmetodit. Voit kysyä itseltäsi muutamia apukysymyksiä. Tuntuuko kehoni harjoittelun jälkeen vahvemmalta ja joustavammalta? Auttaako harjoittelu minua kehoni ja mieleni epätasapainotilojen kanssa, vai pahentaako treeni niitä? Tunnenko itseni joogan jälkeen voimaantuneeksi vai lytätyksi? Vaikka joogaharjoittelu ei välttämättä aina ole helppoa, pitää suunnan kuitenkin olla kohti iloa ja valoa.
Ihania joogahetkia kaikille! ❤
Body & Mind by Hanna 