Juttelin tuttavani kanssa siitä, miten Suomessa ei ole tapana puhua vieraille bussissa tai junassa. Hän totesi, että vain uskovaiset alkavat puhua kanssamatkustajalle, ja sekin keskustelu menee pian saarnan puolelle. Paras tapa päästä eroon uskovaisesta on kuulemma esittää nukkuvaa. Uskon että tällainen saarna on pidetty kaikella rakkaudella, sillä uskoon tullut haluaa auttaa muitakin saavuttamaan onnen. Moni meistä kuitenkin kokee arvojen ja uskonnon tuputtamisen ahdistavana.
Toinen tuttavani sanoi, ettei voi ryhtyä kokovegaaniksi, sillä häntä ärsyttää kaikki itseään muita parempina pitävät vegaanijoogit, jotka puskevat facebookin täyteen vegaaniaiheisia paheksuntapostauksiaan. Vegaanisuus voikin olla joillekin niin vahva arvo, että se määrittää kaikkea olemista ja tekemistä. Siitä johtunee vitsi: Mistä tunnistat vegaanin? Ei hätää, hän kertoo sen sinulle. Ongelma ei taida kuitenkaan olla uskonnossa eikä arvoissa. Haastavaksi nämä asiat tekee erillisyyden tunne. Jos ajatuksena on, että minä olen oikealla tiellä ja sinä olet väärällä tiellä olemme heti vastakkaisilla puolilla. Voimakas vastakkainasettelu harvoin johtaa yhteisymmärrykseen.
Olen pohtinut tätä saarnaamisongelmaa paljon viime aikoina. Miten voin kertoa arvoistani ja valinnoistani muille ilman vastareaktiota? Kun kerron olevani vegaani, minulta usein kysytään miksi. Kun kerron miksi, näen jo toisen ihmisen loukkaantuvan. Se etten minä syö lihaa korostaa toisen valintaa syödä lihaa. Olenkin opetellut vastaamaan kysymykseen ympäripyöreästi: Minulle tulee vegaaniudesta hyvä olo. Se ei ole vale, mutta ei se myöskään kerro mitään minun perusteluistani. Vastaus kuulostaa sitä paitsi siltä, että olen terveysfriikki (mitä en ole), tai että välitän vain omasta itsestäni (mikä ei sekään pidä paikkaansa). Miten siis puhua vegaaniudesta ilman saarnaajan viittaa?
Samaa aihealuetta olen pohtinut myös joogaohjaajan roolissa. Minä nimittäin uskon, että sisimmässäni olen rakkautta, puhdasta tietoisuutta ja valoa. Tämä on tietyllä tapaa minun uskontoni, koska ei ole mitään tieteellistä tapaa todistaa, että näin on. Haluaisin jakaa tämän uskoni muiden kanssa omassa arjessani ja myöskin ohjaamillani tunneilla. Nautin myös suuresti siitä, kun vietän aikaa ihmisten kanssa, jotka jakavat tämän uskon. Valo ja rakkaus multiploituvat jaetussa tietoisuudessa. En kuitenkaan voi ryhtyä rakkauden saarnamieheksi. Luulen, että minulle kävisi kuin uskovaiselle bussissa.
Ratkaisuna saarnamiesdilemmaan on lopettaa itsensä määrittely vegaaniksi tai rakkaus-uskovaiseksi. Kiitos keskustelusta ja jaetusta tietoisuudesta, Hessu! Ei siis ole tärkeää, mitä luulen olevani, vaan se mitä teen. Jos haluan edistää vegaaniutta, riittää että syön vegaanisesti. Jos haluan edistää kaikkien elollisten olentojen välistä rakkautta, riittää että käyttäydyn rakastavasti kaikkia kohtaan, myös ateisteja ja lihaaneja. Antaa siis valon ja rakkauden loistaa läpi ❤
”The best way to not feel hopeless is to get up and do something. Don’t wait for good things to happen to you. If you go out and make some good things happen, you will fill the world with hope, you will fill yourself with hope.” -Barack Obama
Body & Mind by Hanna 